maanantai 26. marraskuuta 2012

Pieni ritari

Imuri - tuo pölypalleroita kitusiinsa kiskova kapistus. Mikäs sen mielenkiintoisempi!

Sitä kelpaa tutkiskella varsinkin, kun se on sammuksissa.


Meillä rikkoutui viikonloppuna juomalasi. Pieniä siruja levisi pitkin poikin keittiötä ja upposi lattialautojen väliin, joten katsoin parhaaksi siivota sotkun imurilla.

Poika seurasi touhujani isänsä sylistä olohuoneen puolelta, mutta kun käynnistin laitteen, alkoi kuulemma tapahtua.

Pikkumies pyörähti isukin sylistä lattialle ja konttasi kovaa vauhtia kohti keittiötä. Itkuakin siinä vähän tihrustettiin. Puolimatkassa alkoi pelottaa. Lattialla oli U-kirjaimen muotoisessa asetelmassa kaksi isoa pahvilaatikkoa ja miehen reppu. Sinne! Poika maastoutui tikuksi laatikoiden väliin, ja naulitsi silmänsä keittiöön.

Jotain olisi pojan mielestä selvästikin pitänyt tehdä, mutta mitä?

Mies tulkitsi tilanteen niin, että pikku ritari siinä yritti pelastaa äidin kauhean imurimörön kynsistä. Paha vain, että rohkeus riitti lopultakin ainoastaan repun takaa kuikkimiseen. Isä toi avun, koppasi pojan syliinsä ja yhdessä sitten katsottiin imurimörköä ja varmistettiin, että äiti on kunnossa. Vähitellen myös pelko katosi.

Itse en tätä päässyt todistamaan imurin varressa häärätessäni, mutta tarinan kuultuani pala nousi kurkkuuni. Eihän sitä pikkuisen nyt tuollaista...

Mutta silti: awwww...

2 kommenttia:

  1. Voi pientä kulkijaa.... on niitä kaikenlaisia mörötyksen mörköjä ja kamaluukisen kamalia ääniä...Onneksi Isi oli kotona..
    Valloittava kuva pinestä voi miten ihana ilme ja silmissä veitikka .....

    VastaaPoista