Hyvää isänpäivää isille ja vaareille!
Perhekerhossa askarreltiin kortteja kuluneella viikolla. Äiti leikkasi, taitteli ja liimasi, ja pikkumies printtasi kädenjälkensä sormiväreillä rinnukseen. Ikään kuin rintataskuksi.
Ohjaaja neuvoi aikuisiakin melkein kuin lapsia. Toisaalta nauratti, toisaalta kiitin luojaani. Muuten olisin joutunut kysymään neuvoa sellaiset kymmenen tai kaksikymmentä kertaa, vaikka malli oli maailman yksinkertaisin.
Kun on vuoroin toinen silmä selässä seuraamassa, missä jälkikasvu milloinkin menee ja vuoroin syli täynnä pientä innokasta osallistujaa, jonka missio on maistaa kaikkea, on keskittymiskyky harakoilla. Mutta näin sen kuuluu tässä vaiheessa mennäkin.
Paketti sormivärejä odottaa taiteiluja nyt myös kotona.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti