Pikkumiehellä oli flunssanpoikanen jokin aika sitten, minkä vuoksi pinnasängyn pääty on ollut kohotettuna parilla kirjalla. Toissapäivänä kirjat olivat siirtyneet paikoiltaan niin, että sänky keikkui hiukan. Poika tietenkin huomasi tämän ja tuntui olevan siitä sangen mielissään.
Siinä paha, missä mainitaan
Näin tilanteessa kuitenkin lähinnä turvallisuusriskin, joten päätin korjata kirjat paikoilleen. Toinen turvallisuusriski tietenkin oli, kun uskottelin itselleni saavani kirjat ujutettua kohdilleen ns. sänky täydessä lastissa.
Eihän se onnistunut. Sänky kopsahti ensin ensimmäisen kirjan päältä toiselle. Ajattelin tässä vaiheessa olevani vielä täysin tilanteen päällä, ja kannattelin sänkyä toisesta reunastaan kuin paraskin voimanainen. Toiselta puoleltaan sänky oli kuitenkin hilautunut sen verran lähelle alimman kirjakerroksen reunaa, että se tömpsähti alas siitäkin.
Pudotus oli pieni, mutta sen verran tuntuva, että suustani pääsi spontaani "OHO!" samaan aikaan, kun nostin katseeni pikkumieheen tarkistaakseni kaiken olevan kunnossa.
Ja siinä silmän räpäyksessä se repesi. RIEMU!
Äidin oho oli pojasta hauskempaa kuin mikään.
Testasin sitä ehkä kaksikymmentä kertaa vielä (ilman äidille sydämentykytyksiä aiheuttanutta sängyn kolauttelua tietenkin), ja aina sama reaktio. Lopulta kyse taisi olla ihan vain silkasta hassusta sanasta.
Siinä me sitten hekotettiin, äiti ja poika. Ajattelin, että elämä on ihanaa.
.JPG)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti