Neljännesvuosisadan harmain talvi

Nyt kun taivas on taas peittynyt siihen samaan harmaaseen, johon se on ollut peittyneenä koko muunkin talven, on hyvä muistella kolmen päivän takaista paistetta.

 

Joskus, varsinkin tällaisten pitkien ja pimeiden talvien jälkeen, on tapana kutsua aurinkoa oudoksi valoilmiöksi. Veikkaan, että pojalle se ihan oikeasti oli outo, sillä satunnaisia sadasosapäiviä lukuun ottamatta kunnon auringonpaisteessa on meidän perheessä saatu paistatella viimeksi puoli vuotta sitten ja silloinkin Välimerellä.

Vai miksi muuten sitä olisi sisälläkin hakeuduttu ikkunasta lankeaviin auringonläikkiin leikkimään, kierittelemään ja makoilemaan?

Ai niin, siksi että se on niin nautinnollista ja piristävää, oli ilmiö outo tai ei!

Meillä on edelleen käytössä äitiyspakkauksen vaaleanharmaa nallehaalari. Kaupungilla kulkiessa siihen näkee usein puetun paljon pienempiäkin lapsia, ihan vauvoja vielä, mutta ei se häpeä yhtään taaperonkaan yllä. Ainakaan näin vaunukyydissä, maastossahan se ei ole kovin likaa hylkivä.

Haalarissa on hurjan reilu mitoitus, kun ottaa huomioon, että kokolapussa lukee 68-74 cm ja se on ihan hyvä vielä 77-senttisellekin. Monet tuolla mitoituksella kulkevat vaatteet olisivat jo käyneet pieniksi, mutta Reimojenhan sanotaan olevan isoa kokoa.

Saisi tämä toppahaalarikausi silti jo vaihtua välikausihaalareihin.

Kevät, tule jo ja tuo vähän valoa mukanasi!