Kasvisrisottoa taaperolle ja sen perheelle

Valiolla on joitakin reseptejä, joissa on otettu erityisesti huomioon lapset, jotka ovat juuri siirtyneet syömään samaa ruokaa kuin muukin perhe. Resepteillä syntyy maukkaita ja vähäsuolaisia koko perheen ruokia, joita on tietenkin mahdollista muokata mausteisemmiksikin aikuisten annoksia varten.

Meillä syödään lähtökohtaisesti aika vähäsuolaista ruokaa, joten tällaiset taaperoreseptit menevät meillä usein ihan tavallisena arkiruokana ilman sen kummempia muokkauksiakin.

Tänään kokeilin porkkanarisottoa.

Ensin vähän epäilin, millaista siitä tulisi, koska siinä oli herneitä (olen niiden suhteen vähän rajoittunut, noloa myöntää), mutta lopputulos yllätti iloisesti. Ranskankerma kruunasi kokonaisuuden, ja herneiden makeus sopi ruokaan hyvin. Olisin voinut syödä siltä seisomalta koko pannullisen, ellen olisi haljennut. Nyt odotan innolla huomista, jolloin voin syödä sitä lounaaksi vielä kertaalleen.

 

Mutta jos jotain hyvää, niin samalla jotain huonoakin.

A) Induktioliesi ON ärhäkkä, ja kokemukseni siitä vielä vähäiset, joten poltin ensimmäisen riisisatsin pohjaan kuullottaessani sitä (tämä olikin ainoa modaukseni alkuperäiseen ohjeeseen...). Onneksi paketista riitti vielä toiseen annokseen, ja sen sain kuullotettua onnistuneesti.

B) Jos minä pääsin yli hernerajoitteestani, siirtyi se sitten poikaan. Ensimmäiset kolme lusikallista risottoa upposi pieneen mieheen kuin kuumille kiville, mutta neljänteen erehdyin laittamaan mukaan yhden herneen ja siitäkös se ruokalakko sitten alkoi. Huoh. Mitä ihmettä tehdä lapselle, joka on visusti päättänyt, ettei syö? Terkkari neuvoi taannoin, että pitää vain näyttää, kuka on kalifi, mutta se on turkasen vaikeaa, jos pikkuihmisen suu kerta kaikkiaan vain pysyy kiinni. No, jatkan tästä aiheesta kenties joskus toiste, nyt kohta nukkumaan ja kaikesta huolimatta risottoon tyytyväisenä.

Maistui se ainakin mulle, jos ei muille.