Hu-huu eli taaperon pöllöneule

Sain tänään valmiiksi jotakin sellaista, josta oli hyvää vauhtia tulossa ikuisuusprojekti: pöllöneuleen pojalle.

 

Aloitin neuleen jo hyvissä ajoin syksyllä, ennen ensilumia ja kaikkea, ja se valmistuikin nopeasti, mutta sitten pöllöjen silmiä varten varaamani huopatilkut alkoivat tehdä tepposia. Yksi hukkui muutossa ja toinen jo aiemmin syksyllä. Vasta tämä kolmas tilkku pysyi tallessa ja jatkoi muodonmuutostaan silmiksi asti.

 

Ilman huopasilmiäkin pusero olisi ollut varsin kivannäköinen, mutta nähtyäni Sisäinen villapaita -blogin Vilman kirjailut, en voinut olla soveltamatta ideaa itsekin.

Malli on Owlet by Kate Davies. Lankana käytin teeteen merinovillasta ja silkistä sekoitettua Primaveraa, ja puikkoina nelosta ja viitosta. Huopasilmät ompelin kiinni mustalla, kaksisäikeisellä muliinilangalla.

Kooksi valitsin 18-24 kk ajatuksella, että pusero menisi ainakin kuluvan talven, kun tiedossa oli, että malli on jämpti. Hyvällä tuurilla pusero menee vielä ensi talvenakin, mutta todennäköisesti ei, kuten kuvista näkyy: se on juuri sopiva meidän 12-kuukautiselle ja keskimittaiselle pikkumiehelle juuri nyt.

Sinänsä harmi, kun talvikin alkaa jo pian olla ohi, mutta toisaalta tällaiselle kevyelle neuleelle on varmasti käyttöä keväämmälläkin välikausihaalareiden kanssa.

Kaikki kiinnostaa, kuten mummilan kaapista löytynyt scart-liitin.

Ensi talveksi puikoille sitten uusi ja isompi, sen verran kiva tämä mun mielestä on.