Kolme grilliä, pari kebabpaikkaa ja yksi pizzeria. Sekä pari poissaollessani perustettua kiinalaista! Pientä liikettä siinäkin skenessä siis.
Sitten on pari kolme vähän parempaa ala carte -paikkaa.
Sellaiseen me aioimme eilen illalla miehen kanssa, kun kerrankin oli mahdollisuus.
Mutta kuinkas sitten kävikään?
Ensimmäisessä oli yksityistilaisuus.
Toisessa leijui myöhäisillan hulinoiden odotus. Sali ammotti tyhjyyttään, ja keskilattialle oli raivattu tila illan esiintyjää varten. Keittiöstä kuului kuorsausta... No ei sentään, mutta päätimme silti ulkoistaa itsemme ja päästää kokin pälkähästä.
Kolmatta varten olisi tarvinnut startata auto ja ajaa keskustan ulkopuolelle, joten:
Menimme kebabille. Miehelle rulla ja minulle ranskalaisilla.
Vatsa tuli täyteen ja hyvää oli. Kahdenkeskistä aikaakin saimme eli tavoite tuli täytetyksi.
Haaveilen aina välillä maalle muutosta. Jos se joskus toteutuisi, olisin varmasti hyvin tyytyväinen ja onnellinen.
Yksi asia, jota voisin silti jäädä kaipaamaan, on isompien kaupunkien ravintolakulttuuri. Mahdollisuus käydä viikonloppuiltaisin syömässä hienostikin. Mikä sen makoisampaa, tässä tavarantäyteisessä maailmassa.
Muualla maailmassa voi olla jopa Michelin tähden ravintola ihan keskellä ei mitään.
Voisikohan Suomessakin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti