Juurespyrettä tuoreella persiljanoksalla viimeisteltynä!
Tarkoituksemme oli tehdä ihan vain pikapyrähdys keskustassa, mutta kun auton takapenkillä nokkaunilla ollut poikanen heräsi sopivaan saumaan, päädyimme ex tempore -lounaalle Juureen.
Aikaisemmin meillä on ollut pojalle ravintolareissuilla omat eväät, paitsi tänään ja kun kokki ystävällisesti lupasi pikkuannoksen jälkikasvullekin, niin mikä jottei. Onhan pikkuherralla ikääkin jo kohta sen verran, että aikuisten ruokiin siirtyminen on muutenkin ajankohtaista.
Tilasimme sapaksia, suomalaisia tapaksia. Maa-artisokkakeittoa, kalapuikkoa, papupullaa ja bliniä miehelle ja minulle, ja kuten sanottua, juurespyrettä pojalle. Niin herkullista kuin pyre omaan suuhun olikin, maittoi se pojalle lopulta kokonaiset kaksi lusikallista. Mutta hei - maasta se pienikin ponnistaa! Tämmöisiin herkkuihin täytyy selvästikin ensin vähän totutella.
Ravintolan leipä sen sijaan katosi parempiin suihin hämmästyttävän vikkelästi.
Oli hyvä lounas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti