Jutustelin taannoin meidän yöheräämisistä ja -syömisistä, ja siitä, että ne tuntuivat olevan pikemminkin lisääntymään kuin vähenemään päin iän karttumisesta huolimatta. Samaan aikaan olin kovin skeptinen minkään sortin unikouluille.
Nyt kuitenkin viimeiset seitsemän yötä meillä on unikouluiltu.
Tai oikeastaan noista seitsemästä yöstä viisi. Kaksi viimeisintä yötä ovat olleet jo ihan kokonaisia! Eivätkä ne muutkaan yöt olleet lopulta mitään kovin kummoisia huuto- tai heräilykonsertteja ihan ensimmäistä lukuun ottamatta. Silloin poika heräsi tunnin välein aika lohduttomana.
Kolmas tai neljäs yö oli myös vähän vaikeampi. Heräämisiä ei ollut enää kovin montaa (ehkä kaksi), mutta uneen takaisin vaipuminen kesti silloin pidempään. Ehkä puolisen tuntia.
Minä olen pysytellyt unikoulun ajan taustalla miehen hoitaessa yöheräilyt ja -rauhoittelut, joihin on käytetty tassuttelutekniikkaa. Ensimmäisen yön nukuin kokonaan eri huoneessa. Tähän päädyttiin kokeneempien vanavedessä: vauvan on helpompi rauhoittua öihinsä, jos maidolta tuoksuva äiti ei ole ihan vieressä.
Olen yllättynyt siitä, miten helposti unikoulu lopulta sujuikaan. Nyt pitänee koputtaa puuta. Tämä on kai se klassinen, jonka melkein jokainen vanhempi unikoulun päätteeksi toteaa. Neuvolan mukaan ainakin.
Tämä ei kuitenkaan ollut ihan ensimmäinen kerta, kun kokeilimme unikoulua. Aloitimme sen kertaalleen silloin, kun viimeksi kirjoitin aiheesta tänne. Silloin koulua kesti 1,5 yötä, ja se oli melkoista hulabaloota se. Koulu päättyi siihen, kun pojalle tuli flunssa.
Viimeisimmän unikoulun toteuttamiseen ajoi se, että oma jaksamiseni alkoi olemaan äärirajoilla. Lisäksi jatkuva yöheräily häiritsi mielestäni jo poikaa itseäänkin. Ne söivät esimerkiksi päiväunia, jotka nyt kokonaisten yöunien kanssa onnistuvat paremmin nekin. Myös ruoka maittaa pojalle ainakin hitusen paremmin, kun yöllinen maidon tankkaaminen on jäänyt.
Oma jaksamiseni ei tunnu vielä parantuneen ihan hirveästi, vaikka olenkin suuresti helpottunut öiden rauhoittumisesta. Kestänee aikansa, että 11 kuukauden univaje ja kaikenlainen muu vauvavuoden mukanaan tuoma väsymys hellittää.
Viimeistään kevät ja luonnonvalon lisääntyminen tehnevät tehtävänsä.
Niitä odotellessa. Ja takapakkeja pelätessä, heh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti