Edellisestä käynnistä onkin ehtinyt vierähtää kokonaista kaksi kuukautta ja se on paljon se, vaikka kaukana asutaankin.
Kuluneiden neljän päivän merkkipaaluja ovat olleet:
- Mummin jauhelihakeitto aka aikuisten ruoka. Tarjolla oli sitä (äidin lautasella) ja soseutettua peruna-lihavuokaa (pojalle), ja taiston voitti keitto 2-0. Ihan sellaisenaan, paloina. Maukastahan se tietysti oli ja mikä tärkeintä, samaa kuin muillakin, mutta missä vaiheessa poika on oppinut pureskelemaan niin hyvin? Mama ei tiedä. Vauvanruoan syöminen on kuitenkin tulossa tiensä päähän ihan näillä näppäimillä. Se ei kerta kaikkiaan vaan maistu.
- Veljen tyttären keppihevonen ja isompi leikkihevonen. Niitä on katseltu, ihmetelty ja sanottu "eppa". Heppa!
- Heiluttaminen. Sillä lailla kämmenpuoli itseen päin, sormet heiluen. Sitä poika tekee, kun mummi ja vaari lähtee töihin. Miten ihmeessä näinä päivinä onkaan opittu näin paljon? Enkä vielä ole sanonut sanaakaan seisomisesta ilman tukea...
- Nukkuminen! Poika on viettänyt yöt mummin hoivissa, poissa maitohuuruista, ja se on tehnyt hyvää meille molemmille. Olen nukkunut lähes kokonaisia öitä ensimmäistä kertaa vuoteen, ja pojankin yöheräilyt ovat enää yhden, kahden lyhyen ja tassuttelulla tyyntyvän luokkaa (+ maitotankkaus kello 6, jonka jälkeen unet jatkuvat vielä parisen tuntia). Sanoinkuvaamattoman ihanaa!
Iskälle terveisiä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti