torstai 20. joulukuuta 2012

Töitä ja murua rinnan alle

Kävin tänään työkavereiden kanssa joululounaalla. Sellaisella perinteeksi muodostuneella syyskauden päättäjäisaterialla. Tai joulunaloitusaterialla. Kummin vain.

Tällä kertaa olimme Töölönrannassa.

Minusta se on kiva ravintola. Kaunis miljöö ja maittavat menut eikä tämä päivä tehnyt poikkeusta. Söin pääruoaksi merilohta sahramirisotolla ja tykkäsin.

 
Siellä se ravintola jossakin siintää. Vasemmalla kuvan ulkopuolella, ha.

Kaikkein mukavinta oli kuitenkin nähdä koko porukka.

Tuntuu oudolta, että olen ollut pois töistä kohta jo melkein vuoden, ja jatkan vielä hoitovapaalla ainakin syyskuun alkuun. Kulunut aika ei tunnu yhtään noin pitkältä. Oikeastaan ainoa asia, josta ajan kulumisen huomaa, on pojan kasvaminen. Muuten voisin luulla jääneeni äitiysvapaalle vasta eilen.

Kumma juttu.

Osa minusta kaipaa jo takaisin töihin. Aikuisten maailmaan, aivonystyröitä rassaamaan, tienaamaankin. Toinen osa haluaa hoitaa poikaa kotona vielä ainakin siihen asti, kun vauvasta on tullut taapero ja jotenkin pärjäävämpi. Kahdella jalalla tukevasti kulkeva ja pikkuisen jo puhuvakin vesseli noin alkajaisiksi.


Olen siitä onnellisessa asemassa, että työpaikallani voi työskennellä melko joustavasti osa-aikaisesti tai tuntityöläisenä. Jotkut työtehtävistä luonnistuvat myös mainiosti etänä. Niinpä olenkin keskustellut mahdollisuudesta osittaiseen töihin palaamiseen jo keväällä.

Oi, se olisi hurjan kivaa!

Sitä varten tarvitsemme kuitenkin hyvän lastenhoitajan kotiin päivänä parina viikossa.

Lähipiirissämme on vastaavasta tai ainakin tuosta kotihoitajasta hyviä esimerkkejä, joten eiköhän se onnistu. Ensin on vain löydettävä se hoitaja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti