On lunta tulvillaan...

Eilen pyrytti niin, että ikkunasta näkyi suurimman osan aikaa pelkkää valkoista vaakapyörrettä. Tänäänkin pyrytti vielä aamusta, muttei ihan yhtä paljon. Talvi tuli kuitenkin kerta heitolla. Taas. Ihan kuten sillä on viime vuosina ollut tapana.

En voi sanoa, että supertykkäisin.

Voisin vallan hyvin elää talvet ilman lunta. Tai ainakin ilman näitä superpyryjä ja niistä seuraavia kinoksia, jotka saavat olon tuntumaan siltä kuin olisi saarroksissa. Tai niitä myrskytuulia, jotka meinaavat kaataa laivoja, katkovat sähköjä ja lennättävät kauppareissulla vastaantulijan pipon päästä. Enkä saanut sitä edes kiinni.

Tänään kaivoimme auton kinoksesta ja lähdimme ostoskeskukseen. Matkalla - ihan rauhallisella keskusta-alueella - edellämme ajanut auto pyörähti 180 astetta sivuttain tielle. Jos heittäytyisin hankalaksi, siinä olisi yksi syy lisää olla tykkäämättä lumesta. Mutta en heittäydy.

Onneksi liikennettä oli vähän, kaikkien vauhti hiljainen eikä kenellekään käynyt kuinkaan.

- - -

Ostoskeskuksesta hankimme lähinnä vauvaswägää!

Kuten uuden verhon pojan rattaisiin. Dookyn. Edellisemme koki syyskuussa kovia lentokoneen ruumassa, ja on sen jälkeen ollut kyllä käytössä, mutta näkynä vähemmän kaunis eikä ehkä kovin käytännöllinenkään. Siinä on keskellä reikä ja kiinnitysrenkaat vähän niin ja näin. Opetus: irrota aina tällaiset lisukkeet, kun pakkaat vaunut lentomatkalle.

Toinen tarvikehankintamme oli rattaiden työntöaisaan kiinnitettävä muhvi. Mies ehdotti moisen hankkimista jo viime talvena, mutten jostain hormonaalisesta? syystä palellut silloin lainkaan enkä osannut kaivata lisälämmikettä vaunulenkeilleni. Kuluneena syksynä kädet ovat olleet aisalla jo moneen kertaan aivan eri mieltä, joten tuskin maltan odottaa pääseväni testaamaan muhvia kunnon pakkasilla!

Lelujakin hankimme. Niitä ei olisi välttämättä tarvittu, mutta... Käymme lastentarvikeliikkeissä niin harvoin, että olimme alttiita houkutuksille, ha.

Poika sai Sophie le Giraffen kumipallopakkauksen, koska tykkää pallotella ja laittaa asioita suuhunsa. Näillä käy kumpikin.

Kokonaan uusi tuttavuus olivat Tolon lelut. Liikkeessä oli vapaasti leikittävinä merkin junarata ja samaan sarjaan kuuluvia erilaisia ukkeleita, joista yhden annoimme pojalle tutkailtavaksi. Poika tykkäsi, ja meistäkin lelut vaikuttivat mukavilta ja laadukkailta, joten ostimme lippispäisen avoautoilijan kotiin viemisiksi. Nähtäväksi jää, laitammeko lelun joulupakettiin vai saako poika sen jo aiemmin.

Kohta laitetaan uuniin pari pellillistä chocolate chip cookieseja ja sitten nautitaan!

Hyvää lauantai-illanjatkoa!