Noin sanottiin esimerkiksi painileikkien yllyttyä liian rajuiksi.
Tuo lause on viime aikoina palannut mieleeni useasti. Viimeksi eilen, kun meille hankittiin pari kahvakuulaa. 12 ja 16 kiloiset.
Kaikki uusi (ja potentiaalisesti vaarallinen) vetää poikaa puoleensa magneetin lailla. Niin myös nuo kahvakuulat.
Luulin kuulissa olevan sen verran ytyä, ettei niitä ihan helpolla hetkautettaisi. Kummallakin kun on elopainoakin enemmän kuin pojalla.
Olin syvästi väärässä.
Molempiin poika tarttuu kaksin käsin, yksikin kyllä riittää, puristaa kahvaa rystyset valkoisina ja alkaa keikuttaa punnusta edes takaisin. Tahdilla, joka muistuttaa satasen huippusprintterin siksakkausta tai jotakin vastaavaa.
Touhussa on tietenkin riski, että jossain kohtaa kuula kellahtaa kumoon ja jättää alleen pienen varpaan, sormen tai kokonaisen jalan.
Eli pois. Piiloon mokomat kuulat.
Mutta silti: jos aikuisilla olisi vastaavat voimat ja kestävyys, niin... No, en tiedä.
Ainakin olisin melkoinen kantoapu muutoissa! Muutto, muutto, muutto - tule jo.
Kuulailua kansallishenkisessä pukineessa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti