Tänään oli syyskauden viimeinen muskari. Listalla oli joululauluja: Soihdut sammuuta, Petteri Punakuonoa, Tonttujen jouluyötä ja sen sellaista. Mahtui joukkoon niitä tavallisiakin: Pikkuisia kultakaloja, Metrolla mummolaan matkaamista ja niin edelleen.
Taitaa vain olla niin, että laulut ja leikit kiinnostavat tällä hetkellä enemmän äitiä kuin poikaa.
Muskariharrastuksen alussa pikkumies malttoi seurata koko puolituntisen sylistä. Sitten oltiin vähän kerrassaan hetki lattialla. Viimeksi oltiin jo koko muskari itsekseen patjan päällä, mutta lähellä äitiä kuitenkin. Paitsi silloin, kun piti vähän käydä näpertelemässä vetäjän hienoja, punaisia Birkenstockeja.
Tänäänkin tohvelit oli aika hip ja pop.
Muttei sitten kuitenkaan yhtä hip ja pop kuin pianon pedaalit. Ai että niitä oli kiva vatkata ylös ja alas ja sivulta toiselle. Ja maistaakin tietty!
Siellä me sitten kykytettiin. Pianon alla melkein koko muskari, äiti ja poika.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti