Viikon varrelta

Kaikkihan meistä sitten lopulta se mahatauti saatiin, minäkin. Onneksi se oli suhteellisen nopeasti sairastettu, ja tolpillamme olimme koko perhe jo viikonloppuna. Dokumentoimatta ovat silti jääneet ainakin meidän sunnuntaiset brunssikuvat Fazerilta, eilinen Vauvakino ja tämänpäiväinen 1-vuotishammastarkastus.

Alkuun pari hassua kännykällä napsittua brunssikuvaa ja jonon osalta se selvennys, että varmistimme kivan pöytäpaikan saamisen olemalla paikalla hitusta ennen ovien avautumista. Aikainen lintu ei pöytää varaa - vanha ex tempore -herkkusuiden sananlasku.

 

Vauvakino oli tietysti ihan vauvakino. Taaperoita näkyi katsomossa vain kourallinen enkä epäile yhtään, etteikö syystä. Halusin silti kokeilla moista meidän ikiliikkujankin kanssa edes kerran.

Poika istui tattina sylissäni arviolta kymmenen minuuttia ihmetellen jättimäistä valkokangasta ja kaiuttimista vyöryviä ääniä, maiskutteli rusinoita ja imi pillimaitoa. Sen jälkeen kiinnostus liikkuvaan kuvaan sammui aikalailla tyystin, ja siirryimme talsimaan ylös alas katsomon portaita, vaanimaan kanssakatsojien leluja sekä konttaamaan valkokankaan editse kuin pienet elefantit konsanaan. Elokuvaa jäi jäljelle vielä 40 minuuttia, kun päätin jättää leikin sylivauvoille.

Mutta tulipahan kokeiltua! Yksi äitiysvapaalle asetettu tavoite täytetty, ha.

Etsi taapero vaunuparkista.

Hammastarkastus oli sellainen rutiinijuttu niinkuin se kai tässä vaiheessa yleensä onkin. Jutustelua hoitajan kanssa hampaiden hoidosta, nopea ikenien tunnustelu ja muutama tuotenäyte kotiin viemisiksi.

Poika napsi hoitajan murentaman ksylitolipastillin pala kerrallaan parempiin suihin niin, että hoitajaakin hymyilytti. Ehkä ne ei kaikille maistu. Kotimatkalla ostettiin sitten pastillipaketti kotiinkin, olihan tietysti jo aikakin. Eikä valikoima lopu kesken ainakaan ihan heti, jos joku maku alkaa kyllästyttää... Muumeja, Pikku Kakkosia, Katti Matikaisia, Herra Hakkaraisia ja mitähän vielä?

Meille kotiutui noita Hakkaraisia ainakin näin ensialkuun, kun ovat kai kaikkein huokoisimpia ja helpoimmin suuhun sulavia. Äsken pestiin hampaat ekaa kertaa fluorihammastahnalla. Jos en ihan väärin tulkinnut, siinä saattoi pojan mielestä olla hiukan enemmän itua kuin pelkässä vesipesussa, mutta edelleen varsinaista harjausta popimpaa on harjan pureskelu. Ikenet kutiaa, mammamia!

Nyt Voice of Finlandin pariin. Viikonloppuja!