Kuplintaa massussa

Meille rantautui maanantaina vatsatauti. Ensin sen sai poika ensimmäistä kertaa elämässään, seuraavana päivänä mies ja sitä seuraavana (eli tänään) mummi. Me ei näköjään oltu nyt kovin hyviä talvilomaisäntiä. Ainoastaan minä pysyttelen vielä terveiden kirjoissa.

 

Pieni potilas, lakanoilla vuorattu sohva ja matto imartelevasti täynnä edellisiltana levitettyä tavaraa. 

Laulukirja, kaukosäädin ja miehen sukat, olkaa hyvä!

Onneksi tauti näyttää olevan nopeasti ohimenevää laatua, ainakin pikkuherran osalta. Siihen riitti kolme oksupoksua maanantaiaamuna, tiivis sylittely ja päälle kunnon unet. Sitten mentiin taas kuin ei oltaisi sairastettukaan.

Mies sen sijaan on potenut tänään koko päivän (herkkänahkaisimmat lopettakaa lukeminen tähän!), ja sanoi juuri, että luuli päivällä kuolevansa oksennettuaan kymmenen litran ämpärin puolilleen vielä senkin jälkeen, kun oli ravannut koko edellisen illan, yön ja kuluneen aamun tiiviisti vessassa. Voi raukkaa.

Rauhaisan yön toivossa... Kauniita unia!